Asiat ovat varsin hyvällä tolalla. Mutta miten palvelut muuttuvat kun valtion ja kuntien talous kiristyy? Miten käy kun Sonera kaataa puhelintolpat ja purkaa lankaliittymät haja-asutusalueilta? Onko kotihoitoa mahdollista saada enemmän kun läheisen hoidon tarve tulevaisuudessa lisääntyy? Mihin saakka kotona-asuminen on mahdollista?

Miten turvaamme tietoliikenneyhteydet?

Kun puhun ongelmasta saan yhtä paljon hyviä vinkkejä kuin ollessani selkäkipuinen… Naprapaatti, sauna, Pilates, lämpötyyny, relaksoivat pillerit. Nyt sanat ovat turvapuhelin, ylijännitesuoja, Emporia Life Plus, Doro Phone Easy, GSM-pöytäpuhelin, UPS-suoja, GSM-sovitin, lisäantenni, akkuvarmistus.

HUH!

1.Toimiva turvapuhelinlaitteisto ja käytäntö

2. Tarvittava yhteys

3. Yhteyden kustannukset:

4. Milloin pitäisi toimia?

Linjan purun lähestyessä Sonera tiedottaa asiasta kirjeellä.

Palaan vaihtoehtoisiin laitteisiin toisessa artikkelissa koska löysin vaihtoehtoja Soneran tarjoamalle GMT-10 -sovittimelle. Olin koko ajan käsittänyt, että lankalinjan poistuessa asennetaan GSM-sovitin ja siihen kiinnitetään SEKÄ turvapuhelin ETTÄ lankapuhelin.

Joudun ilmeisesti palaamaan alkuun ja miettimään olisiko puheluita varten oikea puhelin Nokian 1650, 5030, Doro vai mikä?

Lankalinjojen poistamisen vaikutuksista kerrottaessa puhutaan joko a) miten korvataan lankaliittymä tai b) miten saadaan toimimaan turvapuhelin. Enpä ole nähnyt esimerkkiä, jossa kerrottaisiin ratkaisu kuinka korvataan sekä pöytäpuhelin että turvapuhelin.

Näyttää siltä, että pitää hankkia GSM sovitin (turvapuhelimelle) JA erillinen GSM (puheelle).

Tulee mieleen vuosi 1993, jolloin modeemit yleistyivät tietokoneisiin liitettyinä. Valinnan varaa oli Suomessa vähän kun operaattorit “sallivat” vain muutaman mallin. Juuri niissä ei voinut yhdistää yhtäaikaa tietokonetta ja faksia. Piti hankkia ISDN-linja ja 2 kaistaa. Mutta USAsta sai postimyynnistä modeemin, joka osasi YHDESSÄ linjassa tunnistaa saapuvan puhelun ja ohjasi sen oikein. Siinä oli softassa faksi, joten kaikki hoitui tietokoneella ja yhdellä linjalla. Mutta eihän niitä olisi saanut kytkeä suomalaiseen puhelinverkkoon kun niille ei ollut hyväksyntää.

Ensimmäiset ja muutamat myöhemmät pöytäkirjat olen kirjoittanut puhtaaksi sellaisenaan, lisäten jopa pykälät ja pykälämerkit. Lopuista pöytäkirjoista olen kirjoittanut vain kokousajan, pitopaikan ja kiinnostavimmat kohdat eli mistä keskusteltiin ja millaista toimintaa järjestettiin. Alituiseen toistuvia kokouksen järjestäytymisiä ja samojen henkilöiden uudelleen valintaa olen ajan säästämiseksi jättänyt pois. Mikäli siis näet lukiessasi pykälämerkit (esim. “2§ Vuosikokous päätettiin pitää Laajassa”) tiedät, että pöytäkirja on kirjoitettu kokonaan puhtaaksi.

Muutamia henkilövalintoja olen kirjoittanut puhtaaksi sellaisenaan: uudet esille tulleet henkilöt, omat sukulaiseni tai kun on listattu pidempi joukko henkilöitä talonnimineen. Näin tulee kerrattua kuka oli mistäkin talosta kotoisin.

Olen pyrkinyt kirjoittamaan tekstin sellaisenaan, jotta käy ilmi sen aikainen kirjoitustyyli ja sihteerien kirjoitustapojen erilaisuus. Itse pistin merkille, että nykyään yhdyssanoina pidettävät sanat kirjoitettiin usein erilleen (esim. heinänsiemenen kylvökone – nyt rupesi epäilyttämään onko tuo sittenkin oikein..). Kun pöytäkirjoissa sanat jakaantuvat kahdelle riville, ja on mahdoton saada selville onko rivin lopussa tavuviiva, olen kirjoittanut sanat erikseen. Mitä enemmän tein kirjoitustyötä aloin pitämään tuosta erilleen kirjoittamisesta. Erilleen tai yhteen kirjoittaminen taitaa tosin olla sihteeristä, kirjoittajasta riippuva tapa.

Vuosi- ja syyskokousten osanottajamäärästä kertovat tiedot olen kirjoittanut puhtaaksi (esim. “Saapuvilla oli 20 m.s. jäsentä”), samoin erilaiset hinnat, vuokrat ja jäsenmaksut. Olen lisännyt hintojen viereen vertailuhinnaksi lihavoituna hinnan vuoden 2008 rahassa käyttäen rahanarvolaskuria, joka löytyy internetistä osoitteesta http://www.rahamuseo.fi/multi_laskuri.html vertailuluvut laitan vielä kun ehdin ja viitsin..)

Olen tehnyt varmasti myös kirjoitusvirheitä koska en ole oikolukenut tekstiä. Olen kirjoittaessani tarkistanut oman, ei läheskään virheettömän, kymmensormijärjestelmäni tuotosta mutta en ole enää sen jälkeen oikolukenut tekstiä. Mikäli en ole ollut täysin varma jostain sanasta olen kirjoittanut sen perään sulkuihin kysymysmerkkejä ja kommentteja. Esim. “Lammasnalikat” (onko oikea sana?) “kerätään Lauttamäelle”.

Vuoden 1968 jälkeisten pöytäkirjojen ja Naisosaston pöytäkirjojen kohtalosta minulla ei ole tietoa.

Miksi kirjoitin nämä puhtaaksi? Oli erinomaista, että kylän elämää, maamiesseuran näkökulmasta kuvaavat pöytäkirjat säilyivät tallessa jälkipolville. Itse vuonna 1964 syntyneenä en tunne läheskään kaikkia henkilöitä, joten kirjoittaessani aloin samalla oppia talojen nimiä ja niissä asuneita henkilöitä. Jos näistä on iloa jollekin toiselle niin hyvä. Minulle ne toivat kaivattua vaihtelua heinäkuussa 2008 kun vietin sateisia lomapäiviä, synnyinkodissani Möttösessä, Paltamossa.

Yksi hauska esimerkki pöytäkirjasta vuodelta 1942 ”Koska m.s. alueella oleva siitospässi ei ole toimintakykyinen niin se päätettiin vaihtaa.” Ei ollut silloin (onko nytkään) ”sinisiä pillereitä” laiskoille pässeille.

Taisto Junkkari (Möttönen)

Osasuurennos:

Tässä on sitten hieno kuva Möttösen talosta ja rakennuksista kaakosta kuvattuna. Kuva on siis otettu alarinteestä, suoraan kohti kuljua. Laitan tähän kuvan kokonaisena ja osasuurennoksena. En tunne läheskään kaikki kuvassa näkyviä rakennuksia.

Talo on tietysti selvä ja sen vieressä oleva suuri aitta. Aitta on niin pitkä, että siitä näkyy loppupää toisen rakennuksen takaa. Vasemmalta alkaen rakennukset ovat mielestäni:

1. Vanhan tien varressa, kokkopaikalle menevän tien varressa, vanhaa kaivoa vastapäätä ollut lato (purettu)

2. Riihi, jossa puitiin viljaa ja jonkun kuulopuheen siellä säilytettiin vainajia. (Purettu huonokuntoisena ja terveet hirret Veikko vesti kirveellä ja hirsistä on rakennettu kesämökki Oulujärven kalliosaareen.)

3. Navetta? Mitä muuta siinä oli? Keskellä taisi olla hevosella läpiajettava alue. Takana taisi olla ulkohuusi? (Purettu).

4. Mikä? (Purettu. Tuon oikealla puolella on nykyään leikkimökki.)

5. Aitta, jossa oli vasemmassa päässä piian luhti ja keskellä oli jotain. Veljeni muistavat tämän kyllä hyvin mutta en nyt itse muista. Aitan 2 oikeanpuoleisimpaa osaa siirrettiin talon taakse 70-luvulla.

6. Asuinrakennus. (Nykyään samalla paikalla. Kuistin kattokin on nykyään samansuuntainen mitä tässä kuvassa).

7. Mikä?

8. Onko kuvassa edes rakennusta?

9. Näyttää ladolta, en muista tätä ollenkaan.

10 Puimala?

Kuvaan ei ole kai mahtunut puimalan ja nykyisen kaivon lähellä ollutta savusaunaa, joka mielestäni paloi 60-70 -luvun vaihteessa. Onkohan tarina totta, että minä synnyin vuonna 1964 siinä saunassa ?

Ajattelin lisätä materiaalia tänne blogiin mutta enpä ehtinyt. Järjestelin eri puolilta saamiani viestejä ja kopioita vanhoista asiakirjoista (kiitos Sirpa ja Katja!) ja mietin mistä aiheista saisin kiinnostavimmat jutut.

Palaan asiaan mutta tässä kuitenkin pari kuvaa tämän päivän skannauksista.

Yhdessä on mielestäni äitini imettämässä toiseksi vanhinta lastaan Irmaa ja vanhin lapsi, Heikki katsoo vieressä. Ehkä…?

2 muuta kuvaa olivat “sotakuvien” joukossa ja niissä näyttäisi olevan joku järven rannalla olevan armeijan tukikohta. Rukajärvi?

Löysin tänään ihan uusia asioita kuvista kun katsoin niitä suurennettuna näytöllä. Monet vanhat kuvat näyttävät olevan puolet kymppikuvista ja digitaalisessa muodossa katseleminen avaa ihan uuden näkymän niihin.

Blogi? Jotain mitä on joka puolella netissä eikä niitä kukaan ehdi lukemaan? Jotain uutta, jonka oppimiseen pitää käyttää aikaa?

Blogin lukeminen on helppoa mutta ylläpitäminen aika vaikeata (voin vakuuttaa!). Lukemiseen ei tarvita kuin nettiselain ja kiinnostus blogin aiheeseen. Tästä linkistä löytyy runsaasti blogeja! http://www.blogilista.fi/

Parasta on, että aihetta seuratakseen ei tarvitse kaivaa sähköpostista kuvia ja viestejä ja yrittää muodostaa kokonaiskuvaa aiheesta. Parhaimmillaan blogin kirjoittaja on jäsentänyt sisällön loogiseen ja helposti seurattavaan järjestykseen. Aivan kuten valmiissa kirjassa, jossa on kansi, sisällysluettelo ja sisältö teksteineen ja kuvineen.

Kirjaan verrattuna blogi on hieno (uusi) keino julkaista “jatkuvasti” eli dynaamisesti. Lisäksi voi saada nopeamman vuorovaikutuksen lukijoiden ja kirjoittajan välillä. Lukijoilta voi kerätä kommenttien avulla korjauksia ja tietoa vaikka siihen ketä on vanhassa kuvassa.

Blogi on pääasiassa julkinen mutta on mahdollista laittaa osa sivuista salasanan taakse. Salasanat ovat yleensä aina murrettavissa jos joku niin haluaa. Siksi kannattaa aina harkita mitä tekstiä blogiin laittaa. Varsinkin kuvien suhteen kannattaa käyttää harkintaa.

Lähtöpäivästä ei halua muistella yksityiskohtia, korkeintaan luetella mitä oli pakko tehdä. Herätys (vanhemmille) klo 8, aamukahvi, pakkaamista, limoncello-pullon suojaaminen matkalaukkuun ja lähikaupassa piipahtaminen. Otimme viimeisen silmäyksen lähes 200 metrin korkeudessa olevaan huoneistoomme ja lähdimme A1-autostradalle kohti Roomaa. Italia ei vieläkään pettänyt: autostradan tietullimuodollisuudet oli helppo ymmärtää, tie Roomaan oli erinomainen, huoltoasemilla oli hyvä varustelu ja opasteet olivat Fiumicinon lentokentälle asti erittäin hyvät. Hertzin antama vaihtoauto oli aivan uusi, joten sillä oli ilo ajella autostradalla (maksiminopeus 170 km/h). Lentokentällä tuli ainoastaan ongelmia kun en muistanut, että Hertzin toimistossa oli kerrottu auton palautuspaikaksi ”multi-level parking C”. Hertzin kylttejä ei ollut näkyvillä lainkaan kun tullaan moottoritieltä, näimme ne ensimmäisen kerran kun tulimme pitkäaikaisen parkkialueen suunnasta.

…jatkuu…

Jakauduimme tänään kahteen ryhmään: taide+herkku ja siesta+herkku. Taide+herkku –ryhmän 2 jäsentä ja minä nousimme klo 7. Lähdimme ajoissa liikkeelle koska Uffizin taidegalleria avautuu jo 8.15. Saimme Porta Romanalta pitkäaikaisen parkkipaikan (maksullinen) 13.15 saakka. Ajattelimme, että ehdimme siis hyvin kävelemään varttitunnin matkan Uffiziin, jonottamaan liput ja minä ehdin käväisemään taidegalleriassa tyttöjen mukana.

On mukava kulkea heräävässä kaupungissa kun katuja pestään ja osa väestä on jo menossa töihin. Aina on muutama kahvila ja leipäkauppa jo avoinna. Pääsimme Uffizin alueelle Via Romanaa ja Ponte Ufficiota pitkin ja odotimme toiveikkaina lyhyttä jonoa. Jonoa oli joka puolella! Se kiemurteli Uffizin pylväskatosten alla emmekä heti ymmärtäneet minkä mittainen se on. Otimme paikan jonossa ja selvitimme itsellemme, että toinen jono on ennakkoon liput ostaneille ja toinen ”tavalliselle kansalle”. Arvioin, että jonossa on noin 220 ihmistä. Lipunmyynnin yhteydessä on turvatarkastus, joka tuntui vetävän hitaasti. Jos yhden ihmisen tarkastamiseen menee puoli minuuttia niin olemme sisällä 2 h päästä. Asennoiduttuamme pitkään jonottamiseen oli hauska katsoa paikalle saapuvien ihmisten epäuskoisia ilmeitä. ”Ei voi olla totta!”, ”Eikö herääminen klo 8 sitten riittänytkään?”. Näitä asioita mekin olimme ajatelleet. Jonotimme ja jonotimme ja hain välillä Piazza Signorian baareista vettä, täytettyjä leipiä ja jäätelöä. Noin 2,5 h jälkeen minä päätin häipyä ja jättää tytöt tankattuna jonottamaan loppuun saakka.

Päätin sittenkin siirtyä toiseen ryhmään: siesta+herkku. Ostin Via Romanan yhdestä leipäkaupasta erilaisia makeita herkkuja ja kirsikoita Scandiccin Coopilta. Kirsikat, lasi viiniä ja kahvileivät mukana menimme uima-altaalle pulikoimaan ja herkuttelemaan. Päivä oli jälleen aurinkoinen ja kuuma ja 1,5 h tuntuikin olevan ehdoton maksimiaika viettää auringossa.

Medicin palatsit ja rengasrikko

Siestan jälkeen oli aika yhdistää ryhmät ja päätimme lähteä tutustumaan Medicin huviloihin: Villa Medicea La Petraia ja ..di Castello. Ne ovat muutaman kilometrin päässä keskustasta, lentokentästä koilliseen. Rohkeasti auton rattiin Firenzen kartan kanssa. Yhdistetään kartan ja pienten viittojen lukeminen. Kaikki autossa yrittivät etsiä missä lukisi Castellon tai Villa Medicea viittoja. Alle kilometrin päässä huviloista alkoi jo löytyä ”nähtävyysviittoja”. Olimme jo lähes perillä kun toinen autoilija tööttäili meille ja näytti käsillään, että ”tiiviimpään”. Italian ärsyttävyysindeksi oli ollut ihan minimissään (alle 1 0-5 asteikolla) koko matkan ajan mutta nyt meinasi pompata pahasti. TIEDETÄÄN, TIEDETÄÄN! Juu, pitää mennä niin oikeaan reunaan, että toisten peilit irtoavat mutta kun nyt satuin jäämään vähän liian keskelle. Hymyilin vaan takaisin, että ”joo, joo”. Ehdimme kääntyä seuraavasta kulmasta kun tajusin, että koko matkan aikana ainoa minulle käsimerkkejä näyttänyt autoilija oli halunnut kertoa, että oikea takarenkaamme on tyhjä. Italiassa ei toteutunut sekään ennakkokäsitykseni, että autoilijat huitovat koko ajan käsillään ja huomauttelevat hulluna jos turisti ajaa vähän väärin tai liian hiljaa.

Ajoimme vieressä olleelle tyhjälle kentälle ja vaihdoin renkaan kosteassa helteessä. Vararengas oli kapea, jolla ei voi ajaa yli 80 km/h. Meidän oli pakko saada rengaus korjautettua tai uusi auto alle, jotta matka Roomaan seuraavana päivänä ei kestä tolkuttoman kauan. Hertzin vuokrauspapereista löytyi numero ilmaiseen Hertz Help Lineen, joka oli sitten ihan vitsi. Ensin painelet numeroita, että saat jonkun linjalle ja alat selvittämään asiaa. Sitten virkailija tarjoaa meille toista autoa mutta puhelu katkesi 3 kertaa kun hän yritti ottaa välipuhelun tuttuun Hertzin toimistoon. Joka kerta tietysti piti painella samat ykköset uudelleen ja selittää rekisterinumero. Onneksi vuokrauspapereista löytyi Firenzen Hertzin toimiston numero ja pystyin hoitamaan asian suoraan itse.

Autoilun harjoitustehtävä Italiassa

Lähde Firenzessä vuokra-autolla (jossa on kulunut kytkin ja löysät jouset) Villa Medicea La Petrailta, tiputa osa porukasta keskustaan ja mene vaihtamaan auto Borgo Ognissantille.

Omaa tehtävääni oli helpottamassa autossa olleet 4 ylimääräistä silmäparia, jotka tiiviisti lukivat tien yläpuolella olevia ryhmitysmerkkejä (niitäkin löytyy joskus) ja auttoivat kuskia kertomalla mihin ilmansuuntaan olemme menossa, auringon perusteella. Firenzen keskustassa ei yksinkertaisesti ajeta keskustan läpi itä-länsi –suunnassa (rautatieasema Santa Maria Novellan kohdalta). Tai en vaan osaa. Kartan mukaan olisi pitänyt päästä Piazza Santa Maria Novellalta, Via de Fossille mutta kun se oli suljettu kielletty ajosuunta -merkillä. Siis ei kun kiertämään jostain hevon kaukaa, Fortezza da Basson ympäri, Statioze Leopoldan kautta, matelevassa ruuhkassa.

Parasta Italiassa ajamisessa kuitenkin on, että jos hidastelee ja sekoilee kaistoissa niin eivät muut liikkujat sitä kauheasti noteeraa. Vespat ja autot vaan suhahtavat ohitse (molemmilta) puolilta ja voit rauhassa ihmetellä mihin menisit. Ei puhettakaan, että toiset tekisivät ongelmaa sinun töppäilyistäsi, jokainen pitää huolen itsestään. Suomessa taaksesi tulisi ehkä ruuhka kun kukaan ei uskaltaisi ylittää valkoista kaistaviivaa, jotta pääsee turistin ohitse. Ainakin Firenzessä ja Roomassa näin muuten ihan mahtavia liikenneympyröitä, joista puuttuu asfaltin uusimisen takia kaistaviivat. Ei mitään käsitystä missä menee kaistat ja millä kaistalla pitäisi olla. Lisämausteena tietysti Vespat, jotka aina ja kaikkialla käyttävät vapaan tilan hyödykseen.

Ilta Firenzessä

Hertzin järjestettyä uuden auton, joka sai jäädä veloituksetta Excelciorin parkkihalliin, menimme jälleen Firenzen aukioille nauttimaan viimeisestä illasta. Jäätelöä, Duomon ihastelua, Piazza Della Signoria, P. Republica, Santa Crocen aukio, upeita liikkeitä, näyteikkunashoppailua ja pahimman turistimenon kauhistelua (pullot kädessä vaeltavat turistit). S. Crocen aukion reunalla erehdyimme sisään ravintolaan, jonne ei olisi ikinä pitänyt mennä. Perinteinen turistiravintola: keskinkertaista ruokaa, teeskentelevää palvelua ja laatu/hinta –suhde surkea. Pisteenä iin päälle piti vielä kuunnella turisteille järjestettyä haitarimusiikkia. Jouduimme kyseiseen ravintolaan kun emme perinteiseen tapaan etsineet hyvää ravintolaa vajaata tuntia – olisi pitänyt. Onneksi Santa Crocen aukion upeus ja jäätelöbaarin herkut illallisen jälkeen hyvittivät pettymystä. Kookos- (cocco) ja jugurttijäätelöt (yogurt) sekä pinjansiemenjäätelö (pinoli) veivät minun sydämeni.

Paras päätös illalle Firenzen keskustassa on katsoa sitä vähän kauempaa ja ylempää. Porta Romanalta on helppo ajaa näköalapaikoille Bobolin puiston läpi mutkittelevaa puistotietä, Viale Niccolo Machiavelliä. Laajin näkymä kaupunkiin on Piazzale Michelangelolta mutta rauhallisin paikka on Chiesa di San Salvatore Al Monten edestä, johon on helppo poiketa puistotieltä. Näkymä kaupunkiin on upea ja Duomo näkyy erityisen hienosti.

Illan huipentuma oli palata pimeässä ajaen (niin kovaa kuin uskaltaa) majapaikkaamme kukkulalle.Videoimme ajomatkan auton etuikkunasta…