Uffizin taidegalleria
Jakauduimme tänään kahteen ryhmään: taide+herkku ja siesta+herkku. Taide+herkku –ryhmän 2 jäsentä ja minä nousimme klo 7. Lähdimme ajoissa liikkeelle koska Uffizin taidegalleria avautuu jo 8.15. Saimme Porta Romanalta pitkäaikaisen parkkipaikan (maksullinen) 13.15 saakka. Ajattelimme, että ehdimme siis hyvin kävelemään varttitunnin matkan Uffiziin, jonottamaan liput ja minä ehdin käväisemään taidegalleriassa tyttöjen mukana.
On mukava kulkea heräävässä kaupungissa kun katuja pestään ja osa väestä on jo menossa töihin. Aina on muutama kahvila ja leipäkauppa jo avoinna. Pääsimme Uffizin alueelle Via Romanaa ja Ponte Ufficiota pitkin ja odotimme toiveikkaina lyhyttä jonoa. Jonoa oli joka puolella! Se kiemurteli Uffizin pylväskatosten alla emmekä heti ymmärtäneet minkä mittainen se on. Otimme paikan jonossa ja selvitimme itsellemme, että toinen jono on ennakkoon liput ostaneille ja toinen ”tavalliselle kansalle”. Arvioin, että jonossa on noin 220 ihmistä. Lipunmyynnin yhteydessä on turvatarkastus, joka tuntui vetävän hitaasti. Jos yhden ihmisen tarkastamiseen menee puoli minuuttia niin olemme sisällä 2 h päästä. Asennoiduttuamme pitkään jonottamiseen oli hauska katsoa paikalle saapuvien ihmisten epäuskoisia ilmeitä. ”Ei voi olla totta!”, ”Eikö herääminen klo 8 sitten riittänytkään?”. Näitä asioita mekin olimme ajatelleet. Jonotimme ja jonotimme ja hain välillä Piazza Signorian baareista vettä, täytettyjä leipiä ja jäätelöä. Noin 2,5 h jälkeen minä päätin häipyä ja jättää tytöt tankattuna jonottamaan loppuun saakka.
Päätin sittenkin siirtyä toiseen ryhmään: siesta+herkku. Ostin Via Romanan yhdestä leipäkaupasta erilaisia makeita herkkuja ja kirsikoita Scandiccin Coopilta. Kirsikat, lasi viiniä ja kahvileivät mukana menimme uima-altaalle pulikoimaan ja herkuttelemaan. Päivä oli jälleen aurinkoinen ja kuuma ja 1,5 h tuntuikin olevan ehdoton maksimiaika viettää auringossa.
Medicin palatsit ja rengasrikko
Siestan jälkeen oli aika yhdistää ryhmät ja päätimme lähteä tutustumaan Medicin huviloihin: Villa Medicea La Petraia ja ..di Castello. Ne ovat muutaman kilometrin päässä keskustasta, lentokentästä koilliseen. Rohkeasti auton rattiin Firenzen kartan kanssa. Yhdistetään kartan ja pienten viittojen lukeminen. Kaikki autossa yrittivät etsiä missä lukisi Castellon tai Villa Medicea viittoja. Alle kilometrin päässä huviloista alkoi jo löytyä ”nähtävyysviittoja”. Olimme jo lähes perillä kun toinen autoilija tööttäili meille ja näytti käsillään, että ”tiiviimpään”. Italian ärsyttävyysindeksi oli ollut ihan minimissään (alle 1 0-5 asteikolla) koko matkan ajan mutta nyt meinasi pompata pahasti. TIEDETÄÄN, TIEDETÄÄN! Juu, pitää mennä niin oikeaan reunaan, että toisten peilit irtoavat mutta kun nyt satuin jäämään vähän liian keskelle. Hymyilin vaan takaisin, että ”joo, joo”. Ehdimme kääntyä seuraavasta kulmasta kun tajusin, että koko matkan aikana ainoa minulle käsimerkkejä näyttänyt autoilija oli halunnut kertoa, että oikea takarenkaamme on tyhjä. Italiassa ei toteutunut sekään ennakkokäsitykseni, että autoilijat huitovat koko ajan käsillään ja huomauttelevat hulluna jos turisti ajaa vähän väärin tai liian hiljaa.
Ajoimme vieressä olleelle tyhjälle kentälle ja vaihdoin renkaan kosteassa helteessä. Vararengas oli kapea, jolla ei voi ajaa yli 80 km/h. Meidän oli pakko saada rengaus korjautettua tai uusi auto alle, jotta matka Roomaan seuraavana päivänä ei kestä tolkuttoman kauan. Hertzin vuokrauspapereista löytyi numero ilmaiseen Hertz Help Lineen, joka oli sitten ihan vitsi. Ensin painelet numeroita, että saat jonkun linjalle ja alat selvittämään asiaa. Sitten virkailija tarjoaa meille toista autoa mutta puhelu katkesi 3 kertaa kun hän yritti ottaa välipuhelun tuttuun Hertzin toimistoon. Joka kerta tietysti piti painella samat ykköset uudelleen ja selittää rekisterinumero. Onneksi vuokrauspapereista löytyi Firenzen Hertzin toimiston numero ja pystyin hoitamaan asian suoraan itse.
Autoilun harjoitustehtävä Italiassa
Lähde Firenzessä vuokra-autolla (jossa on kulunut kytkin ja löysät jouset) Villa Medicea La Petrailta, tiputa osa porukasta keskustaan ja mene vaihtamaan auto Borgo Ognissantille.
Omaa tehtävääni oli helpottamassa autossa olleet 4 ylimääräistä silmäparia, jotka tiiviisti lukivat tien yläpuolella olevia ryhmitysmerkkejä (niitäkin löytyy joskus) ja auttoivat kuskia kertomalla mihin ilmansuuntaan olemme menossa, auringon perusteella. Firenzen keskustassa ei yksinkertaisesti ajeta keskustan läpi itä-länsi –suunnassa (rautatieasema Santa Maria Novellan kohdalta). Tai en vaan osaa. Kartan mukaan olisi pitänyt päästä Piazza Santa Maria Novellalta, Via de Fossille mutta kun se oli suljettu kielletty ajosuunta -merkillä. Siis ei kun kiertämään jostain hevon kaukaa, Fortezza da Basson ympäri, Statioze Leopoldan kautta, matelevassa ruuhkassa.
Parasta Italiassa ajamisessa kuitenkin on, että jos hidastelee ja sekoilee kaistoissa niin eivät muut liikkujat sitä kauheasti noteeraa. Vespat ja autot vaan suhahtavat ohitse (molemmilta) puolilta ja voit rauhassa ihmetellä mihin menisit. Ei puhettakaan, että toiset tekisivät ongelmaa sinun töppäilyistäsi, jokainen pitää huolen itsestään. Suomessa taaksesi tulisi ehkä ruuhka kun kukaan ei uskaltaisi ylittää valkoista kaistaviivaa, jotta pääsee turistin ohitse. Ainakin Firenzessä ja Roomassa näin muuten ihan mahtavia liikenneympyröitä, joista puuttuu asfaltin uusimisen takia kaistaviivat. Ei mitään käsitystä missä menee kaistat ja millä kaistalla pitäisi olla. Lisämausteena tietysti Vespat, jotka aina ja kaikkialla käyttävät vapaan tilan hyödykseen.
Ilta Firenzessä
Hertzin järjestettyä uuden auton, joka sai jäädä veloituksetta Excelciorin parkkihalliin, menimme jälleen Firenzen aukioille nauttimaan viimeisestä illasta. Jäätelöä, Duomon ihastelua, Piazza Della Signoria, P. Republica, Santa Crocen aukio, upeita liikkeitä, näyteikkunashoppailua ja pahimman turistimenon kauhistelua (pullot kädessä vaeltavat turistit). S. Crocen aukion reunalla erehdyimme sisään ravintolaan, jonne ei olisi ikinä pitänyt mennä. Perinteinen turistiravintola: keskinkertaista ruokaa, teeskentelevää palvelua ja laatu/hinta –suhde surkea. Pisteenä iin päälle piti vielä kuunnella turisteille järjestettyä haitarimusiikkia. Jouduimme kyseiseen ravintolaan kun emme perinteiseen tapaan etsineet hyvää ravintolaa vajaata tuntia – olisi pitänyt. Onneksi Santa Crocen aukion upeus ja jäätelöbaarin herkut illallisen jälkeen hyvittivät pettymystä. Kookos- (cocco) ja jugurttijäätelöt (yogurt) sekä pinjansiemenjäätelö (pinoli) veivät minun sydämeni.
Paras päätös illalle Firenzen keskustassa on katsoa sitä vähän kauempaa ja ylempää. Porta Romanalta on helppo ajaa näköalapaikoille Bobolin puiston läpi mutkittelevaa puistotietä, Viale Niccolo Machiavelliä. Laajin näkymä kaupunkiin on Piazzale Michelangelolta mutta rauhallisin paikka on Chiesa di San Salvatore Al Monten edestä, johon on helppo poiketa puistotieltä. Näkymä kaupunkiin on upea ja Duomo näkyy erityisen hienosti.
Illan huipentuma oli palata pimeässä ajaen (niin kovaa kuin uskaltaa) majapaikkaamme kukkulalle.Videoimme ajomatkan auton etuikkunasta…
